Miekin osallistun tähän kyseenalaiseen keskusteluun .

Itelleni koulutus tulee olemaan elinkautinen. Ensin luin kuin syötävä pääsykokeisiin... Sitten pääsin kouluun, jossa lukeminen ei lukemalla lopu. Mutta tuleepahan käytettyä järkeä ja vedettyä lonkkaa (pull that hip joint

) suurimman osan ajasta. En anna periksi sille, että minua opetetaan burn outiin jo kakskymppisenä.
Siispä onkin hyvä aina potilaiden sydänäänten kuuntelun välissä kuunnella omia ajatuksiaan. Ja niihin ei opiskelu kuulu. Enkä usko että kukaan arvostaisi lääkäriä, joka olisi kiinnostunut vain kirjoista ja lääketieteestä.
Minusta tulee puoskari - pidän ihmisistä enemmän kuin kirjoista

ps. joko mennään lappiin?