Niskalan jouluhartaus                               19.12.2008

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.  Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Olemme käyneet kontiolahtelaisten nuorten kanssa rippikouluvaelluksilla Lapissa 15 vuoden ajan. Vaellamme viikon Saariselän tuntureilla. Kuljemme Sarviojan, Paratiisikurun, Ukselman, Muorravaarakan kautta aina Luirolle. Nousemme Sokostin jyrkälle laelle. Joskus polkumme vie Itäkairaan, Jaurulle, Vongoivalle, Anterinjoelle. Vaelluksen jälkeen matkaamme Inariin. Siellä menemme Inarin pieneen saamelaiskirkkoon. Istumme hetkeksi kirkon penkkiin, katselemme tätä pienen kirkon alttaritaulun kuvaa.  Siinä on kuvattua lappilaisperhe suurten tuntureitten takana. Emme tiedä, mitä heidän elämäänsä kuuluu. Katse pysähtyy tuohon äidin ja pienen lapsen väliseen kohtaan. Äiti katsoo hellästi, huolehtivasti lastaan. Isää seisoo taustalla. Kodin ajoporo heidän lähellään. Pienen perheen taustalla seisoo itse Kristus, kuin varjellen, suojellen pienen lapsen saanutta perhettä.

Tuo kuva äidin ja lapsen yhteisestä hetkestä voisi kuvata vaikka kenen meidän lapsuuttamme tahansa. Lapsi ei vielä tiedä tästä maailmasta, sen hyvyydestä tai pahuudesta mitään. Hänen kaikki elämänsä on äidin varassa. Äidin käsivarsilla. Tuossa äidin sylissä on koko hänen elämänsä sisältö. Se huolenpito, ihailu, se rakkaus, kosketus, mitä hän vanhemmiltaan saa, on tärkeintä, mitä lapsi voi elämänsä perustaksi saada. Sen varassa hän kasvaa ja varttuu. Se on koko hänen tulevan elämänsä, lapsuutensa ja nuoruutensa pohja. Lapsuuden kodissa koettu rakkaus, huolenpito, turvallisuus, äidin syli on koko ihmiselämän tärkein suhde. Sille rakentuu myös koko ihmiselämämme, yhteiskuntamme. Lapsen rakastamisen, hänen huolehtimisen, hänen kasvattamisensa edelle ei saa mikään asia mennä. Vanhemman syliä ei korvata millään lahjalla, harrastuksella, matkalla. Ilman syliä olemme hukassa. Ilman syliä ihmisen elämä on onnea ja rakkautta vailla.

Katselemme tuossa pienessä kirkossa tätä kuvaa ja laulamme siinä Lapin äidin kehtolaulun. Ehkäpä teistäkin on joku sen lapsuudessaan kuullut. Voi olla, että jonkun teidän äiti on sitä sinulle laulanut, kun olit pieni.

Siinä on sanat:

Äiti lasta tuudittaa,
Lasta tuntureiden.
Päivä taakse kaikkoaa
Ylhäin tähtivöiden.
Vaikka kylmä hallayö
Toiveet usein maahan lyö,
Kerran lapsein lahjaks saat
Nää kairain kultamaat.

Sulje silmät pienoinen,
Uinu onnen unta.
Suuri on ja ihmeinen
Unten valtakunta.
Kun sa suureks vartut vain
Mailla aavain aukeain,
Kerran lapsein lahjaks saat
Nää laajat Lapin maat.

Joulu on meille perheen yhteinen juhla. Sinäkin ehkä menet kotiisi joulun viettoon. Monen vanhemman toive on, että ollaan yhdessä koolla koko perheellä. Läsnäolosi perheen joulussa on jokaiselle tärkeää. Ehkäpä teillä on tapana käydä aattona lähiomaisten haudoilla ja jouluaaton hartaudessa. Olemalla läsnä perheen yhteisessä juhlassa arvostat sillä kotiasi, vanhempiasi, elämäsi tärkeää perustaa. Viettämällä yhdessä perheen ja kodin joulua palaamme myös tavallamme lapsuuteemme ja sen muistoihin. Palaamme siihen hetkeen, jolloin meitä pidettiin sylissä. Muistot yhteisistä lapsuuden jouluista kertovat aikanaan myös lapsillemme, että heistä on välitetty, heitä on rakastettu, heidän olemisensa on ollut tärkeää.

Jouluun kuuluu luovuttamattomasti tämän alttaritaulun Kristus. Alttaritaulun maalaaja on ajatellut Betlehemin tapahtumaa tuota kuvaa tehdessään. Jouluyönä Betlehemin tallissa Jumala syntyy ihmiseksi. Hän tulee pieneksi lapseksi, köyhän, vaatimattoman perheen keskelle. Hän tulee Vapahtajaksemme, Pelastajaksemme. Tässä hän varjelee pienen lappilaisperheen elämää suurten tuntureitten keskellä. Ehkä monet saamelaisperheet, isät, äidit lapset saivat voimaa tätä alttarin kuvaa katsellessaan. Heille tuli usko siihen, että he eivät ole Lapin kairoilla yksin. Kristus kulkee heidän rinnallaan. Varjelee heidän elämäänsä. Jumala välittää heidän elämästään.

Samalla tavalla Hyvä Jumala on sinunkin lähelläsi, kulkee vierelläsi. Saat rukoilla, pyytää Hänen läsnäoloaan myös Tulevaisuuteesi ja suunnitelmiisi. Hän on läsnä kotiemme keskellä myös tänä jouluna. Tulee salatulla tavalla lähellemme. Antaa elämäämme siunauksensa, varjeluksensa. Et ole yksin. Joulun lapsi asuu keskellämme. Hän on läsnä kodissamme ja joulun juhlassamme.