YLEISTÄ KAUHAJOEN KRIISIN KÄSITTELYSTÄ:

• Tällainen kriisi koskettaa kaikkia kouluja, koska lapsi ja nuori ajattelee, että voisiko tämä tapahtua meilläkin. Lapsen ja nuoren suru on myös myötäsurua läheisen ja ystävän menettäneistä. Tapahtuma voi tuoda mieleen omassa elämässä sattuneita järkyttäviä tapahtumia tai koettua surua.
• Tapahtuma tuo lapselle ja nuorelle turvattomuuden tunnetta. Pelkoa siitä, ettei ole turvassa. Pelkoa myös siitä, että turvalliset, läheiset ihmiset voivat kuolla. Tai että uhkaava tilanne voi sattua omallekin kohdalle. Lapsi ja nuori on huolissaan vanhemmistaan, sisaruksistaan, läheisistään.
• Siksi kouluissa ja kodeissa on luotava turvallisuuden tunnetta. Sitä syntyy keskeisesti siitä, että turvalliset rutiinit ja tutut ihmiset, tuttu ympäristö on läsnä. On tärkeää, että koulu jatkuu normaalisti. Opiskellaan ja tehdään työtä. Elämä asettuu siten vähitellen normaaliin uomaansa. Tunne turvallisuudesta vahvistuu.
• Kriiseissä ihminen hakee turvaa kodista ja läheisistä ihmisistä. Siksi on tärkeää, että lapset ja nuoret puhuisivat asiasta kotona. Tärkeää on myös, että hän ei ole kotona/asunnollaan yksin vaan siellä olisi aikuisia tai muita ihmisiä. Opettajien on hyvä keskustella tästä luokassa.
• Samalla kuitenkin on tärkeää, että lapselle ja nuorelle annetaan mahdollisuus purkaa tilannetta. Heidän kanssaan keskustellaan tapahtuneesta.
• Kriisin käsittelyssä käydään läpi reaalinen tilanne.
• Mitä tapahtui? Missä? Mitä ajattelet, miksi?
• Sitten puhutaan tunteista. Miten kuulit tapahtuneesta? Mitä Sinun mieleesi tuli? 
• Mitä ajatuksia, tunteita tapaus herättää? Tuleeko asia uniin? Herättääkö se pelkoja, ahdistusta?
• Sen jälkeen aikuisen tehtävä on luoda turvallisuuden tunnetta. Esim. vakuuttamalla, että tämä oli kuitenkin erittäin poikkeuksellinen tapaus.
• Meillä tehdään oppilashuollossa paljon työtä tällaisen ennalta ehkäisemiseksi.
• Ja että paneutuminen opiskeluun, työhön auttaa järkytyksestä selviämiseen.

 

• Nuoret keskustelevat asiasta paljon myös netissä. Sekin on osa nykynuoren tapaa käsitellä kriisejä. Myös surun ja osanoton ilmaisemiselle on annettava tilaa. Siitä voidaan kirjoittaa. Sytyttää nettikynttilä tms. Pienemmät lapset voivat piirtää esim. osanottonsa. Luokassa voidaan piirtää, kirjoittaa asiasta.
• Tapahtuma voi saada nuoressa esiin myös vihaa tai välinpitämättömyyttä. Moni ei osaa käsitellä surun ja ahdistuksen tunnettaan. Joku voi suhtautua asiaan jopa pilkallisesti. Nuori voi sulkea asian pois mielestään, olla fatalistinen. Loukkaavasta käytöksestä on hyvä puhua nuoren kanssa kahden kesken. Asiassa on joskus hyvä tarjota keskustelu- tai ammattiapua.
• Tapahtuma on kriisi myös opettajille ja koulujen henkilökunnalle. Tapaus synnyttää heillekin pelkoa ja turvattomuutta. Moni ajattelee myös omien lastensa mahdollisia vaaratilanteita, pelkää lapsen menettämistä. Työpaikkaa ei enää koeta turvalliseksi. Neuvottomuus synnyttää kysymyksiä ja ahdistusta.
• Tällaisen tapahtuman käsittelylle on oltava aikaa. Ei saa olla niin kiire, ettei kriisistä voisi puhua. Hätä ja neuvottomuus on nyt kaikille yhteinen.
• Tärkeä osa asian käsittelyä on tehdä työtä oman koulun oppilashuollon ja kriisisuunnitelmien päivittämisessä, pyytää siihen oppilaiden ja opiskelijoiden ehdotuksia tai mielipiteitä. Tärkeää olisi, että myös oppilaille tulisi tunne, että yhdessä pyritään tekemään työtä tällaisten järkyttävien tapahtumien ehkäisemiseksi.
• Koulun yhteisöllisyys ja hyvä toisia (myös tosia kouluja) arvostava yhteishenki on tärkeää. Nuori näkee, että hänellä on paikka yhteisössä. Siinä arvostetaan kaikkia, erilaisista ominaisuuksista ja luonteenpiirteistä huolimatta. Tukioppilastoiminta, tutor-toiminta, oppilaskunnan työ, koulun yhteiset juhlat ja traditiot ovat tässä tärkeitä elementtejä. Tärkeää on myös tarjota muita auttavia tahoja (Lasten ja nuorten puhelin 0800 120 400 (MLL, maksuton))

 

Ilpo Saarelainen

Oppilaitospappi

ilpo.saarelainen@evl.fi