Yo-puhe/Kontiolahden lukio                                       31.5.2008

Suomen oloissa verraten tunnettu ja usein kantaa ottava historian tutkija Heikki Ylikangas on kirjoittanut aikanaan suuren suosion saaneen näytelmän, 30 hopearahaa. Libretto kertoo 1800-luvun alkupuolella eläneestä pohjanmaalaisesta papista N.G. Malmbergista ja hänen aikalaisistaan. Malmbergin aikalaiset ja entiset ystävät myivät tämän tunnetun herännäisjohtajan maineen lokaan. Summa, jolla toisen hyvä maine myytiin ja liattiin, oli pieni, 30 hopearahaan verrattava. Se oli Ylikankaan mukaan kuin Juudaksen 30 hopearahaa, jolla hän myi mestarinsa.

Joskus tässä työssä, koulumaailmassa ja tällä kotiseudulla tuntuu aivan samalta. Päätöksenteossa työmme ja toimintamme edustamat arvot kuten vaikkapa kansainvälisyys, eteen päin pyrkiminen, työ yhteisen hyvän eteen on myyty, ehkä 30 hopearahasta, ehkä 12 tuhannesta eurosta.

Mutta ei Ylikankaan näytelmän ydin ole historiallisessa vääryydessä. Sen ydin on vielä tärkeämpi. Tänäänkin luovuttamaton. Ylikangas sanoo, että valta turmelee meidät. Ydin on ihmisen moraali. Ja se, miten toista ihmistä saa kohdella.

Nämä moraalin tärkeät arvot sisältyvät eräällä tavalla myös tähän esineen symboliikkaan. Te tämän päivän nuoret ette ehkä tätä tunnista. Tämä on C-kasetti. Meidän nuoruudessamme tässä toisella puolen oli 30 minuuttia Juice Leskistä ja toisella puolen Beatles tai Jim Morrison. Siitä riitti elämää koko kesäksi.

Tässä kasetilla on kyllä aivan muuta. Uskonnon opetusohjelmaa vain.
Sain tämän kasetin saatekirjeen mukana. Kirjeen lähetti entinen opettajamme sieltä 30 vuoden takaa, Taina Hyttinen. Kirjeessään hän sanoo, että asuntoaan raivatessa hän löysi tämän kasetin. Nyt hän palauttaa sen. Hän ei voi pitää itsellään mitään, mikä kuuluu toisille tai työnantajalle. Toisen omaisuus, olipa se kuinka yhteistä tahansa, on toisen. Toisen on samoin hänen maineensa, työnsä, perheensä.

Vanhan opettajamme sanat liittyvät vakavasti moraaliin, oikeaan ja väärään. Mutta kirjeessä on muutakin. Hän antaa minulle neuvoja, ohjeita. On huolissaan elämästäni. Kirjeessä on jossakin syvällä Tainan ja koko lukiomme, myös meidän tämän päivän opiskelijoiden ja opettajien yhteinen luovuttamaton arvo. Toista ihmistä, jopa entistä oppilasta on tuettava, kannustettava, toisesta on pidettävä huolta. Ei ole sama, mitä meille – Sinulle ja minulle kuuluu.

Ehkä juuri tässä Tainan muistutuksessa ovat kätketty ne arvot, joita olemme pitäneet lukiossa tärkeänä sen yli 30 vuoden toiminnan ajan.
Kunnanisät ja äidit kantoivat silloin yli 30 vuotta sitten huolta nuoresta. Yksi asia ylitse muiden oli heille ja opettajillemme toive antaa maaseudun nuorelle mahdollisuus kurottautua eteenpäin, päästä opiskelemaan, nähdä yhteinen maailma kotina. Toimia yhteisen tulevaisuuden, tämän seutukunnan, yhteisen maailman, kansainvälisyyden eteen. Siten löydämme myös oman paikkamme. Kun tulemme maailmalta kotiin, tiedämme, mistä olemme kotoisin, missä ovat juuremme. Täällä sitä ei aina näe. Kodin, kotiseudun, koulun arvon näkee vasta maailmalla.

Hyvä esimerkki tehtävästämme olette te tämän kevään ylioppilaat. Ehkä mainitsen yhden teistä. Tänään lakin saa myös ylioppilas Jari Kokko. Jari kävi koko peruskoulunsa oppimäärän erityiskoulussa. Jarilla oli kuitenkin unelma tulla ylioppilaaksi. Monena iltaan venyneenä päivänä meidänkin uskomme oli hiipua, Jarin ei hiipunut. Tänään Sinä ystäviesi lailla ansaitset valkolakin. Se on horjumattoman unelman merkki.
Tämä yhteisö on kantanut Sinua. Olet päässyt matkustamaan, osallistumaan, iloitsemaan, oppimaan. Olet ansainnut lakkisi. Mutta siihen on tarvittu tukea. Niin on tehty teidän jokaisen kohdalla. Kotoa, päiväkodista, alakoulusta lähtien sinua on tuettu, rohkaistu eteenpäin. Toinen on tarvinnut sitä enemmän, toisella jo lähtökohdat ovat olleet antoisammat.

Taina päättää kirjeensä sanoen. ”Omana elämänkokemuksenani totean, että ihminen on ehyin ja vapain silloin kun hän on rehellinen Jumalansa edessä ja on uskollinen ja teeskentelemätön omalle perusolemukselleen.”

Ota se opiksesi nuori ylioppilas. Ole uskollinen ja teeskentelemätön sille, mitä perustaltasi olet, ja sille joukolle, joka sinun takanasi on seissyt ja sinua tukenut. Kuule sydämesi ääntä. Kuuntele juuriasi. Tiedä, mistä olet kotoisin. Älä sinä myy toisen hyvää työtä, ystävääsi mistään rahasta. Anna arvo toisen työlle, yhteisöllesi. Kannusta kerran lapsiasi ja toisten lapsia eteenpäin. Niin olet jakava sitä hyvää, mitä koulusi ja lukiosi on edustanut.

Kaikkea hyvää elämällesi nyt ja aina!

Ilpo Saarelainen