etypeparadisekuru.jpg
- Ajatuksen virtaa ja muistelmia porovaellukselta 2007 -

22.7 Kontiolahti - Savukoski

Kello herättelee noin 4:30. Puolentoista tunnin yöunilla lähdetään liikkeelle kuten aina
aiemminkin. Tuntuu et taas puuttuu kaikki tärkeet kamat. Juhon taksi saapuu pihaan ja ei
muuta ku kamat autoon ja kohti kirkonkylän seukkaria. Taas perinteiset pakkailut. Porot iskee
kamat viimosena, että saadaan Kuusamossa vaihettuu vaellusreleet päälle, ja napattua rinkat
ulos ilman et puretaan koko bussi. Eka tauko Kontiomäellä ja nousen freshinä lattialta ylös.
Muhis kehuu et vetäsempä aamupalat täällä, mut eipä tainnu pastoraalille olla aamupalaa
tarjolla. Äijjät hakkaa taas pelikonetta niinku joka vuos.

Ei muuta ku takas bussii ja lattiapaikka varailemaan, Kuusamoon asti tulee nukuttua. Pientä
heräilyä kun joku kävelee päältä, mut eipä tuo haitanne. Kuusamossa ruokaillaan baari
martaissa. Sitten pötsi täynnä prismaan ostoksille. Akun, Tomin ja Pekan kanssa ostellaa
pihviä, salaattia ynnä muuta kevyttä kantamusta ekan illan matkalle. Hyllyjen välissä tapaan
tupakaverin intistä. Vähäsanainen keskustelu ja jatkojen toivottelut. Ostokset loppuun ja
kassan kautta ulos. Poroporukka vaihtelee kamoja prisman parkkiksella. Ei tässä mitään
pukukoppeja tarvita.


Sit taas takas bussiin ja kohti Sallaa. Jotain äteritsiburgeria katellaan et näkyykö, mut on kuollu
ja kuopattu. Saavutaan Savukoskelle, jossa pakkaillaan rinkat vimosen päälle kuntoon.
Ripariporukka jatkaa matkaa kohti Saariselkää ja Tievatupaa. Porot iskee kamat taksiin ja
matkaa kohti Marivaarantietä. Matka kestää ja kestää. ”Eikös se ollu 50km?” ”No kohta on
100km tultu”, taksikuski tokasee. Akun kanssa pilkitään vuorotellen ja katellaan taksamittaria.
”Pekka onko sul visa mukana?” Viimein saavutaan perille ja kamat ulos autosta. Kengät
kireelle ja rinkkaa selkään. Keken rinkkaa säädetään. Nappaan näkkärit läpän alle että ei
pursua Kekeltä kaikki ulos heti alkuun. Muovikassi kädessä lähtee äijjä matkaan.

Viimein päästään matkaan. Jotain autobaanaa pitkin kävellään. Vielä tulee joku autokin
vastaan. Sinistä ja punasta. Hyttysetkin käy vähän tapaamassa. Joutuu iskee vähän offia, ei
maha mitään. Tomi jauhaa periaatteesta että Offii en käytä! Matka menee supsikkaasti ja
saavutaan Pajuojan varteen, aivan puiston rajalle. Lyödään Pekan, Akun ja Tomin kanssa teltta kasaan.

Tulee jotain inttijuttuja päähän kesken touhuilun. Rupeen miettimään, että voinkohan nyt jättää
ton rinkan noin levälleen tohon maahan? Rynkkyä en viel kaipaillu, mut taisin siitäkin päästä
mainihtemaan jossain välissä.
Sit kevyttä kokkailua notskilla. Tassua jää tarjottavaksikin ja perunasalaattia.

Käydään kierrosta millä fiiliksillä ollaan lähetty reissuun. Lähes koko porukka on tuttua
populaa. Osan kanssa ollaan jo heitetty kevyttä omaakin reissua. Mielessä käy myös se oma
reissu Lappiin. Pahus vaan että työttömän / opiskelijan budjetti ei vielä pahemmin anna periks,
ja valtio vie vielä muut kaverit tekemään työtä joka on arvoitus. Riparivaellukselle halutessa
tuli sanottua porukoille jotain ”jos maksatte 85€ niin lähen lappiin!” Hyvä että maksovat.

Pikkuhiljaa raahaudutaan telttaan. Levoton yö heti alkuun. Aku ja Tomi hourailee jotain
kesken yön. ”Hannu on jo tekemässä puuroa, kai tästä pitää itekki lähteä”. Ja kello on 2:15.

23.7 Pajuoja – Tahvontupa

Vettä ropisee hiljalleen. Aku alottaa puuronkeittelyn joten voin rötväillä viel teltassa.
Ernollekkin tässä terveiset, että ei ollu ripeitä aamutoimia ja lähtöjä. Ne oli muut jotka oli
nopeempia.

Aamupuurot naamaan ja aamuhetket pidellään. Sit lähetään matkaan. Meitä ootetaan heti alkuun.
Sit päästään liikkeelle. Reitti on suota ja poroaidan vierystä. Matka joutuu kuitenkin melko
hyvin. Aku vetää suklaata ala Tefke. Isompaa syömätaukoa ei pidetä ennen kun Tahvolla.
Helikopterit pörräilee ympärillä. ”Venäläisiä ne on”, Ilpo tokasee. Metsittyneet keskustelut
lähtee käyntiin heti alusta, ja reissussakin on oltu jopa 12h. Ilpo kieltää Akua kertomasta
lammas ja näyteikkuna tarinaa. Lopulta saavutaan Jaurujoen varteen. Eka joenylitys ja vesihän
on lämmintä. Toiset painaa bräniköillä maindeleilla ja haixeilla suoraan yli. Vedetään vika
kilsa sandaaleilla, tulee melkonen nousu, jossa Hartsa valittelee että ”eihän tässä oo mitään
järkee sandaaleilla”.

Perillä notskit tulille ja ruokaa tekemään. Majottaudutaan liiterille Akun kanssa sateen ajaks.
Jutellaan niitä näitä. Sit taas notskille käkkimään ja ootellaan saunaan pääsyä. Sauna on hyvä
ja olo on taas freshi. Kekellä alkaa juttu luistaa pikku hiljaa. Paistellaan iltasella viel parit
makkarat ja sit taas unille.


24.7 Tahvontupa – Vongoiva

Aamupuurot ja muut taas. Pitäs Juhon kanssa suunnistaa. Alkumatka on pelkkää polkua. Tulee
käveltyä jonon ekana. Ei tarvii katella toisen kantapäitä, mut ei tunnu paikka oikeen
luontevalta. Koko ajan miettii miten pitkää askelta ottaa, ja onkohan liian hidas vai liian kova
vauhti. Piirravatselmaa lähestyessä pilkahtelee vähän aurinkokin. Piirravatselman juurella
pidetään myös ruokatauko. ”Perttulan telttapaikka on näillä paikkeilla”, Ilpo valistaa. Aurinko
rupee paistamaan ja fiilis nousee koko joukolla. Aku iskee bollet päähän, taitaa häikästä liikaa.
Otetaan aurinkoa ja ootellaan et hönssit vettyy varmasti kunnolla. Syödään ja otellaan suuntaa kohti Vongoivaa.


Joku taas menee päin jotain, ja suunta on varmaan kohti Moskovaa. Vongoivalle noustessa
keke löytää maasta melko bränikän kartan, jota kuivatellaan Vongoivalla. Vongoivan huipulla
ei keretä paljoa kökkimään, kun pilvi on selän takana. ”Olette ensimmäiset kontiolahtelaiset
Vongoivalla”, Ilpo kehuu. Pitää joutua pilven tieltä, pari pisaraa tulee pilven reunasta niskaan.
Lopulta tullaan Vongoivalle. Viime vuonna pidettiin täällä vain ruokatauko, mut nyt jäädään
yöks. Mukava paikka, ei missään metän keskellä. Ilpolla on avain kammiinkin.

Pekka ja Ilpo virittelee erätoverit rinkoille suojaks ja notskipaikalle myös.
Sit taas syödään kökitään ja puhellaan niitä näitä. Pelaillaan vähän futista, ja pallo meinaa
palaa parikin kertaa notskissa. Tomi luistelee sandaaleilla ja on enemmän nurtsin pinnassa kun italialaiset.


Iltahetki vietellään kammissa. Helposti sinne 17 henkee mahtuu. Tytöt jumppailee ennen
nukkumaan menoa, ja Piia pistää Akun kenttään.
Jutut karkaa käsistä taas ennen telttaan siirtymistä. Tyttärien teltasta alkaa kuorsaus kuulua heti
kun päästään äijien kanssa omaan telttaan sisälle.

25.7 Vongoiva – Kärppäjärvet

Herätään teltassa kuumuuteen. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Taas perinteiset
aamutoiminnat. Ilpo tekee puita seuraavia tulijoita varten. Sit jätetään Vongoiva taa. Nousussa
Aku sitoo Piian polveen siteen. Vanha vaiva kuitenkin, judossa lienee tullu. Matka jatkuu taas
ja Pekka ja Tomi suunnistaa. Pilvet roikkuu alhaalla ja kurussa nähdään luntaki. Matka jatkuu
kohti Vuomapäätä. Osa porukasta lähtee huiputtamaan ilman rinkkaa. Osa jatkaa matkaa jo
Hammaskuruun, jossa pidetään ruokatauko. Vuomapäältä on mahtavat näkymät. Kyllä
kannatti, vaikka jo Pekan kanssa kerettiin harmitella että jääkö huiputtamatta, kun ukkonen
jyrähteli parit kerrat. Laskeudutaan rinkoille ja kipastaan reiska pari kilsaa Hammaskuruun.

Kalaakin tulee karhun tyylillä. Ilpon kanssa käydään katsomassa Hammaskotaa. Vuos sitten se
oli vielä kunnossa, mutta nyt oli jälellä vaan rauniot.
Palatessa syödään kalaa. Kiirettä ei pidetä. Kärppäjärville ei ole ku parin tunnin matka.
Lähdetään painelemaan polkua pitkin. Vähän turhauttaa painella polkua pitkin. Harri kehuu,
että eihän tässä tarvii kun pistää aivot nollille ja kävellä. Helppoa se on wowittajalle. Pidetään
taukoa ja käpysota alkaa. Vapaaheittoja Tomia kohti. Tilanne rauhottuu ja matka jatkuu.
Saavutaan Kärppäjärville. Muut iskee teltat kasaan, mutta Tomin ja Pekan kanssa passaillaan
taas. ”Aina mulla on joku monttu selän alla” Tomi valittaa. Nyt alle osu joku kallion lohkare.

Notskilla taas ruokailua. Toiset vääntää nuudelia, toiset jotain tortillan tapasta. Hartiat saa
hoitoa. Keke kertoo tarinoitaan. Jokohan oli kuuluisat Viron tarinat menossa. Ei voi muistaa,
sen verran monet jutut tuli kuultua. Sen muistan että jutuista Keke ei muistanu puoliakaan,
mutta silti niitä riitti.

Sitpä painellaan taas unille. Telttaan mennessä Tomi taas sekoilee. Aku on jo siirtynyt Harrin
ja Jukan telttaan, että mahutaan paremmi.

26.7 Kärppäjärvet – Luiro

Aamulla katellaan miten porukka jakautuu. Osa haluaa lähteä suoraan kohti Luiroa. Seitsämän
veljestä lähtee kohti Kärppäpäitä, Hietapäätä ja Sokostia. Muut menee saunan pesuun, ja
nauttimaan Luiron biitsistä.

Noustaan lopulta Sokostin huipulle. Ollaan aivan pilvessä. Näkyvyys ehkä 50m. Yhtäkkiä
pilvestä ilmestyy ensimmäisenä Muhis, ja perässään koko riparilaiskööri. Jäädään hetkeksi
jutustelemaan. Aku ja Noora juttelee ystävällisesti. Juttelu päätyy vuorosanaan ”Vieri Aku
tunturilta alas.”
Kehuskellaan miten saatiin Hammaskurussa kalaa. Muhis ei usko ennen ku näytetään
kamerasta kuvaa. ”No ennoo ennen tommosta nähny!” - mut olikohan siinä sittenkään koko totuus. Jääköön arvotukseksi.

Porot jatkaa matkaa alas Jaulutuskuruun, jossa pidetään ruokataukoa. ”Syö ukko yksinäs siellä
alhaalla!” Aku tokasee. Ruokaryhmät on sekasin joten syöpöttelen Ilpon kanssa. Ripariporukka
kävelee ohi. Ruuan päälle otetaan torkut. Herään nyppylältä kun joku kävelee melkeen päältä.
Eve on ilmestyny myös paikalle. Aurinko paistaa ja ei haluttas lähtee viel mihinkää. Lopulta
saadaan tietää, et Mikkelin 17-vuotiaitten tyttöjen lentopallojoukkue on Luirolla. No sithän se
on mentävä. ”Vai olikohan se 70-vuotiaitten?” Even johdolla jolkutellaan kohti Luiroa. Vauhti
on kova mutta meneehän tuo. Sokostin ojalta otetaan vettä. Sit polkastaan Luirolle. Siellä
ootteleekin jo muut porot ja ripariporukka. Pekka on kasaillu teltanki jo. Siirrellään Juhon
kanssa teltta vakipaikalle.

Tefkekin ilmestyy. Heittelee käpyja ja huutaa ”Viheltää!”. Aku on innoissaan. Ehkä se karu
totuus vielä paljastuu.

Riparilaisilla alkaa ohjelma. Noora pitää jöötä ja komentaa riparilaisia. Pistän pastat tulille.
Akulle ei taas ruoka maistu. Pitäs varmaan jollain piikillä iskee ravintoa äijjään. Kuihtuu kohta
koko äijjä.
Ilta tulee ja ripauttelee vettä. Muhis manaa että ”tätähän se on sit koko ilta”. Mut eipä olekaan.
Iltahartaudessa nakataan syntikiviä järveen.
Äijjät tekee hyttysrovion. Sit lähetään saunaan. Tällä kertaa saunakin toimii. Keke jää
saunomismaratonille ja päihittää Muhiksenkin.

Riparilaiset painuu unille ja ruvetaan kokkailemaan. Ruokalistalla luvassa perinteisesti pyttäriä.
Väännän Akullekkin annoksen. Tokasee vaan että ”tuu vaimoks!”. Sivusta katsojat
päivittelee että riittääköhän toi rasvamäärä varmasti. Notskilla käkkiessä menee taas lähes
aamuneljään. Akun kanssa kriisipalaveria, ja lopulta painutaan ihekki unille.

27.7 Luiro – Kustunlampi

Aamulla heräillään vasta kymmenen maita. Syödään ja ootellaan kun ripariporukka lähtee
matkaan kohti Tuiskurua, ja siitä Kotakönkälle viimeistä iltaa viettämään. Meillä on kuitenkin
vielä kaks yötä jälellä. Tulee hiljasta, kun riparilaiset katoaa. Jutustellaan viel notskilla ennen
liikkeelle lähtöö. Muistellaan vähän isosena oloja ja omaa ripariakin. Sit kamat läjään ja
Luirojoesta yli. Teippaillaan jalat. Veljekset Joonas ja Jussi suunnistaa. Ripeetä vauhtia
mennään ja saavutaan ekalle taukopaikalle. Täytellään ojasta vesipullot ja jatketaan matkaa.
Matkalla viel yks pikanen tauko, josta hilpastaan Tuiskukuruun syömään. Elisakin kuuluu ekaa
kertaa reissun päällä – liittymä siis. Naputan elossa ollaan viestit parille taholle, ja terveiset
kavereille. Tuiskukurussa riparilaisetkin on viel paikalla. Raumaltakin on joku porukka puron
varressa. Pekka tekee vähintään kynsitulet. ”Tulet pitää aina olla.”

”Pilven reuna se vaan on” ja ”Syömällä ei liho”. Lausahduksia, jotka jäi mieleen. Pari pussia
hönssiä tulille. Kananpalat ei taaskaan pehmene. Aku syö puol pussia ja siirtyy rusinalinjalle.
Vejän sit loput ite. Sit viel vähän ruispalaa päälle, niin kyllä jaksaa. Pienet sulattelut ja sit
jatkellaan matkaa kohti Kustunlampea. Lämpöä piisaa nousussa ja hiki lentää. Ilma on kuin
viime vuonna tässä paikassa. Viime vuoden porukastakin kaipaili paria kaveria tän vuoden
ryhmään, mutta toivottavasti heidän kanssa sit heitetään viel omaa reissua.

Tauolla Eve pakittaa pari sataa metriä taaksepäin, että saa viestin lähtemään. Taas pienet
käpysodat. Taukoillaan ja saavutaan puron varteen. Viime vuonna kävästiin vähän suon kautta,
mutta nyt tuntui oikea reitti löytyvän vähän kai tuurillakin. Matka jatkuu puron vartta.
Noustaan korkealle harjanteelle. ”Satumetsää” sanoo Eve. Jalka oireilee hieman, mutta enää
kilsa matkaa joten eiköhän tämä tästä. Saavutaan Kustunlammen laavulle. Yksi vaeltajakin on
paikalla. Siirtyy sitten sivummalle. Laavussa Akun jesaripaikka vuodelta 2004(?) on edelleen
kunnossa. Sillon tultiin Muhiksen johdolla tänne, kun riparilaisporukassa oli muutama
kalastaja. Sillon oltiin Akun kanssa isosina. Nyt ollaan jotain ohjaajan tapasia, ja Aku on
työmarkkinoiden orja. ”16 tuntii ylitöitä, eihän tätä usko kelassa kukaan!”. Itse voin taas
tokasta, että tuli taas viiden kuukauden karenssi stna..

Ilma on edelleen aurinkoinen – ihan ku viime vuonna. Pystytellään telttaa. Männikössä on
hyttystä jo melko lailla mahottomasti. Isken hyttyshatun hetkeks päähän. Tomi ei pistä offia.
Siirrytään notskille käkkimään. Käydään Ilpon kanssa vähän ongella. Mietitään et käveliskö
Kotakönkäälle, jossa ripariporukka on. 4.16km sanoo GPS. Ei taida jaksaa, vaan mennään
lähilammille. Itsellä menee siimat sotkuun heti alussa. Itikat hakkaa fleesestäkin läpi, joten
luovutan ja talsin laavulle. Ilpo kiertää lammet, mutta tais jäädä vain nykimiseks.

Kökitään ja paistellaan lettuja. Porukka siirtyilee pikkuhiljaa telttoihin. Missähän Keke ollut
koko illan? Liekkö mies tallessa enää. Teltasta se sit tais löytyy. Äijjät rupee heittelemään
puukkoja.

Akun kanssa raivaillaan vähän notskipaikkaa ja istuskellaan viel hetki. Kumpikaan ei puhu
mitään. Sit siirrytään unten maille.

28.7 Kustunlampi – Kopsusjärvi

Aurinko paistaa jo heti aamusta. Kopsusjärven biitsi odottaa. Syörähän aamupuurot, ja joku
vaeltaja saapuu laavulle. Turisee niitä näitä ja nappaa lähtiessä kuvankin porukastamme
muistoksi. Keke ja Jouni suunnistaa. Keke sanoo, että eiköhän tää kompassi riitä, mut Ilpo
tyrkyttää kartanki. ”Ota nyt ees näön vuoks, jos tulee vastaantulijoita.” Keke: ”Niin, sit voi
kysyä missä ollaan!” Kustunlammelta tallustelaan polkua pitkin Suomunruoktuun.

Ylitellään ojaa ja Tomi mulahtaa polvea myöten. Matka jatkuu ja vastaan tulee Wanhoja nuoria.
Saavutaan museokämpän kohille. Jätetään rinkat ja käydään katsomassa korjattua Autiotupaa.
Strohia, jaloviinaa ja minttua on kulkijat suosineet. Lienekkö kokovartalopuudutuksessa
painaneet koko matkan. Kuvia tuvasta ei saa, kun Canon sekoaa. Näytöllä näkyy jotain
revontulia. Tomi tietää vian canonin tyyppiviaksi ja sanoo, et kopautas vähän niin toimii. Ja
niin taas canon rullaa.

Museokämpällä puumerkit vieraskirjaan. On jaurua, aakkea, fiiderii, harzaa ja mitälie soppaa.

Jatketaan matkaa kohti Kopsusta. Hikine nousu ja mäen päällä taukoillaan. Puhelinkin önähtää.
Soittelen systerille. Unohtupa hänen synttäritkin. Ajastakin on sekasin. Jatkellaan kohti
Tammakkolampea. Matkalla nähdään Akun kanssa m05:stakin parempaa naamiota. Poroa ei
meinaa kivikasan keskeltä huomata. Tammakkolammella yritetetään pitää taukoa, mutta
kuulemma pitää joutua rannalle. Otetaan ylläpitokuva, ja lähetään painelemaan kärkijoukon
perään. Vika kilsa on lentoa.

Perillä sandaalit jalkaan ja biitsille.
Pussiruoka alkaa maistumaan jo sieniltä. Joku taas ei reissulla oo muuta syönykkää. Iltasella
paistellaan lettuja ja mässäillään. Pientä viimesen illan iltaohjelmaa. Käpysota huipentuu,
kokemus ja suoritettu asepalvelus vie voiton softaajilta. Tomi vetää trangiasoolot. Syöpötellään
ja kökitään notskilla pitkälle iltaan.

Jouni kalastelee ja saalistakin tuntui tulevan. Lopulta painutaan telttoihin. Viimeinen ilta on
ohi, ja huomenna talsitaankin jo Tievatuvalle.

29.7 Kopsusjärvi – Tievatupa

Viimeinen aamu – he he. Keräillää rojut kasaan viimestä kertaa tällä vaelluksella. Keken
rinkka näyttää yhtä ergonomiselta, kun lähtiessä Marivaarantieltä. Aku ja Harri
suunnistusvuorossa. Aku ottaa kärkipaikan ja jätetään hyvästit Kopsusbeachille. Täytetään
lähipurolla pullot ja aurinkokin ilmestyy pilvien seasta. Painellaan ripeetä vauhtia, ja eka tauko
pidellään reiskan kolmen kilsan jälkeen. Aku yrittää löytää itteensä kartalta. Matka jatkuu ja
pidetään viel ruokataukokin. Viimeset eväät rinkasta naamaan. Aino laulaa pmmp:tä. Sit taas
männään, viitisen kilsaa lienee tievalle. Kännykkä kuuluu, kun keskustassa ois. Tulee uutisia
että ripariporukan isos-Mikalta o menny polvi rikki. Saavutaan ”vikalle tauolle”. Ilpo asettelee
G7:n rinkan päälle, ja otetaan ryhmäkuva. Sitten viimen polkasu Tievalle. Vikalle parille
kilsalle tehään rinkanvaihdot Akun ja Juhon kesken. Juhon rinkka on vinossa, tai sit äijjä
kävelee vinossa. Akun rinkka painaa saman verran kun lähtiessä. Lopulta rupee näkymään
rakennuksia ja sähkölinjoja. Ollaan tultu takas sivistykseen.

Tievalla päästään suihkuun, ja osa huomaa ilokseen että puhtaat kamat on bussissa, ja bussi on
riparilaisten käytössä jossain Inari – Ivalo –akselilla. Akulla ei oo puhtaita housuja. Majotutaan
Metsä-Paavoon ja sit päästäänkin syömään. Varataan saunavuoro. Ruokavalion muutos
aiheuttaa poroporukalle vatsaongelmia. Illalla keräilee itse kukin. Tomi nojaa puuhun ja voi
pahoin. ”Juust juust. No huomenna on kiva bussimatka, kun lentää kummastakin päästä!”

Iltaohjelmat ja hartausmeiningit. Kahen maita päästään saunaan. Saunalla soi humppa. Neljän
maita valutaan metsäpaavoon. Meen viel hetkeks fiilistelee metsäpaavon rappusille mp3t
korvilla. Kaikki muut nukkuu, joten raahaudun itekki punkkaan.

30.7 Tievatupa – Kuusamo – Kontiolahti

Raivaillaan Paavo ja raahaudutaan aamupalalle. Sit dösään oottelemaan lähtöö. Lattiapaikat on
taas käytössä ja Kemijärvelle asti tulee otettua unta palloon.

Kuusamossa heitetään Defage ja Mika terveysasemalle röntkenii ja lekurille. Muut lähtee
martaille poronkäristykselle. Otan vajaan lautasen. Sit keskustaan shoppailemaan. Löytyy jopa
t-paita ja Akulle sotaukkoja kirpparilta. Lähtö viivästyy lekurijonon takia. Eve jää Kuusamossa
ja jatkaa junalle Oulluu. Lopulta päästään matkaan. Napataan Muhis ja tyttäret prisman
kulmilta. Porotetaan Kontiomäelle, jossa vika tauko.

Matkalla nappaan läppärille kuvia. Huomenna kuvien katselut ja saunameiningit ”ylläpidon
kesken”.

Mukava ois ollu jäädä, mut kiva käydä kotinurkillakin välillä. Toiset lähteekin heti perään jo
toiselle reissulle. ”En minä katkera ole.”
Saavutaan puol yhentoista maita Kontiolahteen. Nakkaillaan kamat toimistolle. Tänksit ja
pliitsit ja hyvästit ja nähdään. Ei muuta ku himaan saunaan ja pötköttää. #Vaellusripari:ssa viel
viimeset jälkipelit. Ens kertaan.

- Soppa


Memorable Quotes:

”Miks täällä on kaks kiuasta?”
”Syömällä ei liho”
”Pilven reuna se vaan on”
”Melkkeen mahottomasti”
”Maahottoman hyvä”
”Mihin sähkömies värinäköä tarvii, kun kaikki johot on mustia?”
”Eihän tässä Muhiksen selässä olla”
”Anteeksi en ole syönyt jarrua, tässä olisi…”
”Harvoin se koko viikkoa sataa”
"Oltiin saunassa kun kaks viagraa nauttinutta ukkoo"
Työmarkkinaorjan Pulkkislainaukset:
”14 tuntia ylitöitä, eihän tätä usko Kelassa kukaan”
”Maksetaanko tästä yötyökorvauksia?”