kolvana.jpg
The Journey Begins 25.7

1.päivä


Tuskainen herääminen Tievalla. Nyt vois ruveta kiukkuilemaan. Yöllä ollu varmasti pakkasta ja Boduaarin omistaja pitänyt lämmöt pois päältä rahan säästämiseksi. Meinas paleltua vaikka sisällä oltiinkin. Aamupalan jälkeen vielä viimeisimmät tarvikkeet rinkkaan ja menoks. Ajettiin Kuukkelin kautta jotta pääsis vielä viimeiset eväät ostamaan. Esim. hyttysmyrkky-pullo ja meetwursti-paketti yli 7 euroa. Halpaa ja laadukasta etten sanoisi. Automatkan aikana mielessä pyöri vaikka mitä. Päällimäisenä rinkan paino (27 kg) ja yltyvä vesisade. Rinkan paino oli todellinen shokki. Mitään en uskaltanut kuitenkaan pois ottaa. Kannan mitä olen pakannut.

Vihdoin päästiin parkkipaikalle josta oli ideana lähteä kävelemään. Heti parinsadan metrin päässä lähtöpaikasta on Suomujoki, joka oli ylitettävä sandaaleissa. Kenkien varsi ei riitä millään. Siinä vierähti reilu puoli tuntia kun kaikki olivat toisella puolella jalat kuivina ja valmiina jatkamaan. Täytimme pullot ja sitten se alkoi. Ensimmäinen kilometri oli ehkä raskain. Tuskanen rinkan paino meinasi räjäyttää pään. Ensimäiset hönssit saatiin aikaiseksi kun n. 6 kilometriä oli talsittu.

Ja perillekin päästiin. Hartiat huutaa S.O.S. Hirveät kivut, mutta iteppähän otin niin paljon tavaraa, että miulla ei pitäisi olla mitään valittamista. Nukkuminen onnistui erittäin hyvin. Sarvioja on paras paikka.

Päivän piisi: Edguy - The Piper Never Dies

"Aamun herätys tuntui jotenkin vaikealta, mutta seuraten muitten toimintaa itselläni se näytti onnistuvan hyvin. Pientä potkintaa poikien puolella jotta päästään supsikkaasti syömään ja pistämään viimeiset releet kasaan. Viimeinen aamupala valmiina katattuna olkaa hyvä, tästä lähtien kokki vaihtuu ja kattauskin muuttuu, mutta laadusta emme tingi. Reiska tunnin matka pomppuista tietä matkusteltiin kunnes päästiin Aittajärvelle. Sade loppui parahiksi ja hilpaisin hetkeksi kärkeen viemään porukkaa kohti kahluuvaijeria. Ensimmäiset huulen heitot isojen ja Muhiksen kanssa. Tästä se lähtee! Kaarnepäälle nousussa meinas tulla hiki, mutta hyvin porukka tuli. Iltasella saavuttiin Sarviojalle ja häädettiin pois yksinäinen vaeltaja. Sasu ja Minna kokkaili illalla jotain kurmeeta ja vedin Juhiksen kanssa makkaroita joista puuttui rasva. Kivut oli odotettua lievemmät eikä pollaankaan särkenyt."
-Soppa


Highway To Paradise

2. päivä


Voi voi. Nyt pitäs keittää lapsiraukoille puurot ja miulla ei ole käsitystäkään miten se tapahtuu. reseptini menee kuitenkin näin:

-nappaa purosta trangian kattilaan sopivasti vettä ja kiehauta
-herätä leiriläiset
-lisää sahajauho-hiutaleet kunnes seos on sopivaa mössöä
-sekoittele ja herätä leiriläiset uudestaan
-sillä aikaa kun puuro jäähtyy niin ota toinen kattila johon teet kiisseli-siisselin
-kylmään veteen sekoittelet siisseli jauhoa kunnes seos on mukavaa lötköä sementtiä
-jaa puurot ja siisselit leiriläisille ja toivo että sinullekin jää. Ainahan voi keittää lisää mutta kuka jaksaa.

Sillä viisiin. Puurojen jälkeen Kaisa puhui meille luomisesta ja luki luomiskertomuksen. Nyt on hauskempaa hyttysten kanssa, kun tietää että ne on luotu meidän ystäviksemme. Paratiisikuru odottaa. Pitäisi päästä lähtemään. Heti alkuun puron ylitys.

Paratiisikurussa ruokailu. Ruokalistalla Hönssiä. Pieni sadekuuro pääsi yllättämään kesken aterioinnin. Sateen jälkeen käytiin uimassa. Uimaan uskalsivat lähteä Mie, Tiina, Tikkanen, Mika ja Mölsän Noora. Vesi oli yllätävän kylmää. Hyvä ettei aivot jäätyny, vaikka jäässä ne ovat muutenkin. Uimareissun jälkeen itsevaikein osuus. Ylösnousu Ukselmapäälle. Huhhuh. Jollain ilveellä sinnekin päästiin. Huipulle ei kavuttu vaan jatkettiin reunaa pitkin Pirunporttiin josta napattiin mukaan syntikivi ja uhrattiin yhden nuoriso-ohjaajan veri tämän vaelluksen muistoksi. Kuljettuamme portin läpi saavuimme huikean lumikasan luokse. Sehän oli lumisodan ja mäenlaskun paikka. Siinä ihmeteltiin jokunen tuokio.

Laskeutuminen Muorravaarrakkaan oli tuskan takana. Laskeutuminen on paljon vaikeampaa kuin kapuaminen. Jälleen oli ylitys edessä. Juuri ennen leiripaikkaa. Sitten vaan teltat paikoilleen ja ähöttämään. Paljon ei ehtiny, kun ruvettiin tekemään leiriläisille sapuskaa. Ehdin kuitenkin pekonit paistella pois. Niskat kipeenä edelleen. Ei helpota ennen Luiroa. Muutama ulkoläksy suoritettu miun ryhmäläisten kohdalla ja joku suoritti jo kaikki. Hyvä hyvä.

Päivän piisi: Stratovarius - Paradise

"Päivän teema "Kuolemanpelko". Aamulla herääminen onnistui hyvin ja näpsäkästi kaikki isot heitti vedet kiehumaan. Ensimmäinen herättelykierros ei tuottanut kovin hyvää saldoa, saati se kolmas tahi neljäs. Lopulta kuitenki pääsi vetämään kylmät puuron jämät stoppareiden kera trangian pohjalta. Poroille tänksit ja pliitsit kun annoitte lisää stoppareita! Aamuhetki ja sen jälkeen paikallistettiin ylityspaikan kunto, hyvältä näytti ja Make olikin paikalla varmaan ensimmäisenä auttamassa ylipääsyssä. Oma ylitys ja auttelemaan lillareita ylityksessä, kaikki pääsi hyvin yli, mutta sukat kastui itsellä pienen hörppäyksen ansiosta. Matka jatkui ja räkäsymatka ennen Paratiisikurua pysähdyttiin taukoilemaan ja väittelemään näimmekö äsken Paratiisikurun ja onko se tuo ensimmäinen vasemmalle vai toinen.. Joku HC-vaeltajakin vaihtoi pari sanaa johtoportaamme kanssa ja jatkoi matkaansa. Jäikö äijälle muuta verkkokalvolle kuin kiviä? Paratiisikurussa hönssit ja muut meiningit. Sit rinkka selkään ja mäkee ylös. Pirunportilla uhrailua ja etiäpäin. Omalla kohdalla on edessä leirin ärsyttävin osuus, päättymätön kivipolku Muorran laaksoon. Tästä kun selviää selviää kaikesta. Perillä Muorrassa, mukava ylitys edessä ja yli mentiin heittämällä. Aku käy tiedustelemassa leirin, yksinäinen vaeltaja siellä. Ei tunnu tekevän suurta numeroa vaan vaihtaa pari sanaa kanssamme. Iltameininkiä ja unta palloon.."
-Soppa


Another Day

3. päivä


Väsyttää. . Herätessä kylmä. Kolmekerrosta vaatetta päälle ja puuron tekoon. Vähitellen tuli lämmin ja joutu takkeja heitteleen poes. Luiro olisi tämän päivän kohde. Voi vitalis kun pääsis jo sinne. Aamutohinoiden jälkeen alkoi käppäily kohti Lumikurua. Se tarkoittaa taas julmettua nousua. Maisemat hivelivät silmiä huipulla. Jälkeenpäin laskeutuminen Pälkkimäojalle jossa oli syömäily paikka. Tehtiin vaihteeksi hönssiä. Siellä vierähti tunti jos toinenkin. Aurinkorasvankin löysin rinkastani. Sille löyty käyttöä. Aurinko paistoi aina Luirolle asti.

Perille päästyämme alkoi vesisade. Siinä vaiheessa emme tienneet mitä seuraisi. Hyvillä mielin vaan laitoimme teltan pystyyn. Sitten kutsuimme Juhon,Pasin ja Miikan suojaan sateelta. Koska emme laittaneet vielä sisäkangasta saimme ängettyä kaikki kuusi saman tunneliteltan alle. Kun sade hieman hellitti he laittoivat oman telttansa pystyyn.

Väkersin lihapullien ja nuudelien kanssa illalla. Hyvää tuli. Luiro näytti jälleen kerran miksi sinne piti tulla. Silmiä hivelevä auringon lasku oli poikaa. Saunaan päästiin myöhässä, mutta kuitenkin. Huomenna uudestaan vähän paremmalla ajalla. Nukkumaankin voisi joskus mennä. Pojat säätivät pitsaa, mutta Aku saa kertoa asiasta enemmän. Itse olin nukkumassa.

Päivän piisi: Helloween - Power

Jälleen aamutoiminnat yms. Sit liikkeelle. Maken ja Akun kanssa tarkastettiin leiri. Rampen paita oli viellä männyssä. Paita mukaan ja ylitykselle. Ylityksen jälkeen urkkateippiä epämuodostuneisiin ukkovarpaisiin ja taas Haltit jalkaan. Lumikurun suulla tauko ja meininki huva! Sitten lähdetään kapuamaan, Kallio johtaa joukkoamme kohti huippua. Jossain taas tauko, Tefka ja Muhis karkasivat leiriläisiltä ylemmäs karkuun. Kallio veti taikajuomaa ja sitten taas mentiikin. Ruokapaikalla napolitanaa Miikan jauhelihoilla höystettynä. Pientä ryhmätoimintaa ja leiripäiväkirjaa. Sitten otettiin suunnaksi Luiro. Apujoukkojen vaaran nousussa loppui tuuli ja aurinko räkötti pilvettömältä. Hiki lenti itse kullakin. Maakotkakin liiteli ympäriinsä. Lopulta näimme Luiron ja lauleltiin Martin Luther Kingiä. Sit taas menoks. Luiro, että tuntui hyvältä verraten viime vuoteen. Kyllä Luiro vaatii kunnon päivämatkan taakse, että se on sen arvoinen. Pari vaeltajaa pystytteli juuri telttaa kun apinalaumamme ilmestyi tyhjästä notskipaikalle. Muhis tarinoi heille ja siirtyivät sitten sivummalle. Lopulta päästiin saunaan ja levotonta läppää. Sprite maistui. Iltasella kokkailua lähes aamuyölle."
-Soppa




4000 Rainy Hours Pt. 1

4. päivä

Yöllä tuli vettä kuin esterin tiedätte-mistä. Vettä satoi lähes koko päivän. Aamusessioiden jälkeen oli työnjako. Mie lähin hakemaan vettä Muhiksen johdolla muutaman leiriläisen kanssa. Tytöt pesi saunaa ja osa teki sauna,nuotio ja vesipatapuita. Sokostille emme lähteneet. Jottei nuotiolla ähöttäminen olisi niin kauheaa niin päätettiin virittää laavut sateen suojaksi. Onnistui mainiosti. Illalla alkoi itse myrsky. Laavu meinasi lentää ilmaan. olin juuri aikeissa ruveta CarboNaarasta keittelemään mutta jätin kesken kun laitettiin laavut kasaan. Sain missioniksi taitella sen takasin pussiin. Nakitin siitä vierestä pari riparityttöä avuksi. Toinen tarrasin kankaaseen kiinni ja toinen rupesi selittämään: "Täällä tuulee ihan älyttömästi ootteko huomannu. Mun naama on ihan märkä" Sillon miulla melkein jo pimahti päässä. No antaa olla.

En saanu lämmintä ruokaa sinä iltana. Mutustin näkkäriä ja nöttköttiä. Akun kanssa päätimme lähteä saunalle kuivattelemaan. Terassilla meitä odotti Sasu joka oli myöskin kuivattelemassa. Tyyppi vaan onnellisena boksereissa seisoskelee saunan kuistilla. Olivat Kulauksen kanssa jotain leivoksia syöneet. No mie, Aku ja Soppa istuskeltiin lauteilla ja kuivateltiin vaatteita.

Ilta-hartaus pidettiin Hilltonissa jossa tytöt nukkuivat. Varaustupa siis. Tytöt ähöttää siellä onnellisena, kun me kuivattelemme saunassa. He nukkuvat patjoilla sisällä kun me nukumme teltassa vesisateessa. He hävisivät paljon. Yöllä tuuli enemmänkin kuin laki sallii. Hyvä ettei teltta lähteny lentoon. Yöllä heräsin moneen kertaan.

Päivän piisi: Thunderstone - I Will Come Again

"Saunomisten aikaan ilma oli hyvä ja tunnelma leppoisa. Riparipojat "häätivät" tytöt pois katselemasta. Omat sanat ei tehonnut, ei edes se mitä he näkivät. Iltasella saunailtiin boksereissa ja kuivateltiin releitä. Huumori pysyi yllä. Iltahässäkät Hiltonissa. Joku ei ymmärtänyt Akun veitsi-vertausta. Parempi näin.."
-Soppa




4000 Rainy Hours Pt. 2

5. päivä


Aaarghh.. Paleltuminen oli lähellä. Todella kylmä yö. Siis mikä olo? Siteeraan Akua "olo on kuin vaimo jättää, auto hajoaa ja koira kuolee saman päivänä." Puuron keittoon jälleen. Tällä kerttaa liiterissä. Tytöt keittävät kaikille tytöille puurot siellä mökissä. Me muut keitämme pojille. Keitin sitä puuroa kaksi tuntia. Yhteensä 3 kattilaa puuroa ja 2 kattilaa kiisseliä. Vesisade ei hellittänyt koko aamuna. Vettä tuli koko päivän. Jälleen oli veden ylitys heti aamusta. Varret ei riittänyt. Viime vuonna riitti. Nyt oli vaan jaksettava. 8 kilometriä Anttituiskukuruun ja siellä syötäisiin. Se meni heittämällä. Ruoan teko vesisateessa ei ole mitään mukavinta. Söimme vaihteeksi hönssiä. Pääsimme hyvissä ajoin perille. Väsytti ihan saakelisti, joten katsoin parhaaksi jättää lätyt väliin ja antaa ne muiden paistettavaksi. Kannoin niitä koko viikon enkä syönyt yhtään! Voi voi. Nukkuminen houkutteli enemmän mutta jurppiihan se.

"Voiko ihanammin päivä enää alkaa. Illalla tuli varauduttua siihen, että aamulla on kylmä ja kaikkea muuta. Hanskatkin olivat kantamisen arvoinen keksintö. Akun kanssa leiriydyttiin uudelle saunalle puuron keittoon. Kaasu hyytyi, mutta kiehui se vesikin lopulta. Ruokinta oli sekalaista, mutta kaikki saivat lopulta sahanpuruilla jatkettua puuroa naamaan. Markukselle propsit siitä, että oli Akun kanssa jotain syömistäkin. Hyvin upposi kattila puokkiin. Aamusysteemit taas Hiltonissa ja pohdintaa miten ylitetään Luirojoki. Aku menee kengillä, niin aattelin itsekkin tehdä, mutta muutin mieleni. Merrelit jalkaan ylityksellä ja menoksi. Jaatinen painoi edeltä kuin viimeistä päivää. Mentiin Sasun kanssa yhdessä ettei virta vie. Pientä auttelua ylityksessä ja kaikki yli. Otin Juholta vajellussukat, kun omat rinkan pohjalla ja taskussa olleet sukat kastui. Tuiskukuruun mentiin vauhdilla. Perillä ruuan laittoa ja tiskailua lämpimässä vedessä. Porot olivat jo lähdössä Suomunruoktuun ilman kartturiaan. Saimmepa siitäkin naurut. Lämmiteltiin notskilla ja lähdettiin sitten porojen perään tallustelemaan. Matka meni joutuisasti ja Maken kasetti alkoi seota kahden tunnil jälkeen, kun oli kuunnellut Tikkasen ja minun selityksiä Tähtien sodasta. Tai, no kuuntelulinjalla aika pitkälti itsekkin. Lopultakin Kotakönkäällä. Mukava paikka minusta. Iltasella jumppailua ja sitten lettuja pastelivat mm. Aino ja Sanni. Riparilaiset meni nukkumaan. Sasu, minä, Miika ja joitain muita oli viellä hereillä notskilla. Paistelin viimeiset kananmunat ja yhden Miikan makkaroista hiukopalaksi. Viimeinen yö maastossa. Tässä se taas oli.."
-Soppa




How Many Tears I can Drop

6. päivä


Ei! Jaloissa ei ollu tuntoa aamulla. Siis melkein palelluin hengiltä. Siis ei mikä aamu. Puuroja taas väkertään. Nyt olisi vielä yksi vaelluspäivä. Tänään pääsisimme Tievalle, mutta retki on vielä kesken. Noin parikymmentä kilometriä jäljellä. Vesisateen piiskaamina käppäilimme hyvää vauhtia Rautulammelle. Ruoka piti saada nopeasti valmiiksi koska pitäisi ehtiä illalla poronkäristykselle. Viimeiset ulkoläksyt suoritettiin. Ruokapaikasta oli vielä 12km Kiilopäälle josta auto meidät hakisi. Päivä meni aika supsikkaasti.

Poroerotukselta oli vielä 4 km autolle. Silloin sai kulkea omaa vauhtia. Me melkein juoksimme. Vimeinen kilsa juostiin kuin viimeistä päivää. Autolle oli ihana päästä, mutta se myös tarkoitti sitä, että vaelluksemme lapissa oli lopuillaan ja se teki mielen yhtäaikaa iloiseksi ja haikeaksi.

Tievan poronkäristys oli taas aivan taivaallista. Mikään ei ollut niin ihanaa sen jälkeen kuin sauna. Ei elämä miten ihanaa.

Tavarat jotka olisi pitäny olla mukana kaiken muun lisäksi:
- hanskat
- astiapyyhe
- villasukat

Sanoisin että vaatteiden osalta olin pakannut oikein. Kaikkia tuli käytettyä. Lätyt oli omalta osaltani ylimääräisiä, kun en niitä jaksanut paistaakkaan. Minkäs teet.

Loppuun sanoisin vielä että reissu oli kerrassaan loistava. Mahtavat fiilikset jäi. Porukka oli tosi mukavaa ja toivon näkeväni heidät toistekkin. Erittäin onnistunut vaellusripari.

KIITOS TEILLE KAIKILLE JOTKA JAKSOITTE KESTÄÄ MEITÄ ISOSIA JA TYPERIÄ JUTTUJAMME!! Kiitokset Klasulle, Muhikselle, Kaisalle ja Sasulle sekä kaikille isosille ja muille!! NÄHELLÄÄN!!

Loppusanat by Soppa

"Viimeinen päivä lähti verkkaisesti käyntiin. Parannettavaa jäi tuosta ja varmasti opetti vähän miten ensi kerralla toimitaan. Liikkeelle päästiin pienten mutkien jälkeen. Matkalla olo oli kaikkea maan ja taivaan välillä, oli iloa, ärtymystä. Ärtymystä ehkä sen takia, että epäilys ettemme saa poronkäristystä illalla kasvoi. Sasu keksi Tievan uunille uusia käyttötarkoituksia.. heh heh.. Rautulammella laitettiin ruokaa helkatin kyytiä ja vielä nopeemmin. Sit taas matkaan.

Loppumatkasta jättäydyin jonon perälle. Tefke kertoi talvisia selviytysmistarinoitaan. Miika odotti hajoamisia, oliko hänellä patoutuma, joka johti vuosien takaa? Poroerotuksella loppuinfo. Muhis, Kaisa ja Tefke jäivät viimeisenä paikalle. Itse pistin jalkaan vauhtia ja kävelin edessä menevän porukan kiinni. Loppumatka mentiin joutuisaan. Ilman rakkoja tultiin koko reissu, kunnes viimeinen neljä kilometria teki temput ja yksi rakko tuli. Poroerotuksella viimeiset katsahdukset tuntureihin. Bussissa tunnelma oli iloinen haikea ja kaikkea muuta. Tievalla sitten poronkäristystä. Tästä ei ruoka parane. Ei sitten millään. Aku valitti lautastenkin kokoa. Itse en moisia murehtinut vaan kerran santsailin ja kahvit perään. Osa lähti Kuukkeliin ostoksille. Tievalla hidastettua kävelyä turtuneilla jaloilla. Iltasella saunaan ja sitten unten maille.

Kiertoajelupäivänä käytiin taas Ivalossa ja Inarissa. Saamelaismuseo Siidassa pientä hajoilua. Viime vuonna siellä hajoili Tiina, mutta eri syistä. Saksalaiset nostivat tunnelmaa. Sitten hilpetööriliikeeseen ja takas bussille. Nokka kohti Inaria, jossa Lauran grilliltä otettiin Miikan kanssa "makkaraherkku" eli makkaraperunat. Syötiin ne bussin edessä pihalla muita odotellessa. Sittempä mentiinkin taas Tievalle syömään jotain piffejä. Pakkailtiin ja suunniteltiin iltaohjelma. Saunottiin. Yöllä viimeinen iltahartaus ja palaveri leiristä. Viimeistään silloin tajuaa, että reissu on lähes ohi. Paluumatka meni hiljalleen. Sitten kotiin..

Keskiviikkona keräiltiin harkkakonffiksessa kuvia. Kaikki saatiin hyvin kasaan ja torstaina sitten ladottiin kuvia kasaan huonolla menestyksellä ja saunottiin. Sunnuntaina sitten konfirmaattioniin. Pitkä oli kierros, mutta tarjoilut olivat hyvät. Kuskitkin selvisivät puhallutuksesta. Iltasella mentiin saunomaan Hirvirantaan. Osa porukasta putosi matkalle, olisi toivonut koko jengiä kasaan vielä kerran.. no näkeehän heitä vielä. Reissu on taas ohi ja kiitokset kaikille tasapuolisesti."
-Soppa